Nonnih, maraton-kirjaa ei ole edelleenkään löytynyt, mutta onneksi saimme sen edes lainaksi kansalliselta kirjastojärjestelmältä. Elikkäs maraton-harjoittelu puhkuu taasen uutta intoa, kun juoksuohjelmakin on tiedossa! (Jahka saan sen skannattua, niin voin äippä lähettää sullekin)
Tällä viikolla kipittelin itse jopa hieman pidempiä(!) lenkkejä kuin kirja käski. Tiistaina kipittelin tunnin hieman hilpsakkaampaa vauhtia (tuli kiire töihin), torstaina 45min vähän etanammin ja eilen vielä hitaammin 85min.
Eilen olin ala-asteen luokkakokouksessa, jossa taas huomattiin, miten suureellisia ihmetyksen ääniä juoksuharrastus voi saada aikaan. Ylipäätään on ihan käsittämätöntä, että joku jaksaa (saati haluaa !) juosta tunnin lenkkejä ihan muuten vaan omaksi ilokseen...Yleinen mielipide ei kannata hikoilua, ponnistelua tai muutakaan rasittavaa toimintaa. Jotta ihan ylimpään kerrokseen ei taida hissi näilläkään naisilla nousta, mutta eikös se mennyt niin, että hulluilla on aina hauskempaa? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti