Tänään hölkyttelin viikon 40 minuuttisen. Lumimyrsky lakkasi parahiksi, eikä satanut lumi ollut vielä ehtinyt sulaa/jäätyä, joten juoksuolosuhteet olivat lokoisahkot. Uusi toppikin oli ainakin vähän venynyt parin lenkin aikana ja uusien järjestelyjen kanssa rintsikoiden alareuna tuli jotenkuten toimeen myös sykevyön kanssa, joten sykkeenmittauskin onnistui. Noissa mun monitoimirintsikoissa on siis mahdollista tunkea sykevyö topin reunan sisään, jolloin vain sykereseptorit (vaimiksiniitänytsittensanotaankaan) ovat kosketuksissa ihoon ja muu vyö kankaan päällä, tai sitten vyön voi pujottaa topin sisäpuolella oleviin lenksuihin, jolloin se pysyy paikallaan, mutta on ihoa vasten (=hiertää helpommin). Tänään oli käytössä tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Kun/jos sinne maratonille asti joskus päästään, niin jätän kyllä vyöt suosiolla kotiin lepäämään, koska luultavasti hermoilen muutenkin ihan tarpeeksi enkä jaksa ruveta raivoilemaan typerän kumilenksun kanssa (joksi paljon rahaa maksanut sykevyö muuttuu ruvetessaan hankalaksi :D).
Itse juoksu sujui tänään ultimaattisen hyvin, joskin byrokraattisen hitaasti, ja kävelyä lenkillä oli vain pieni osa. Lenkkisoundtrackissa kuultiin mm. Wild Cherryn kappale Play that Funky Music White Boy kotitekoiselta tanssimusa-mix-levyltä. I<3 my Ipod. :)
1 kommentti:
että on hankalaa...
miehillä on tässäkin helpompaa, mutta maratonilla ne joutuu teippailemaan nännejään ettei ne hiertyisi rikki. nähty on muutama sellainenkin juoksupaita joka näytti enemmän actionleffasta kuin juoksutapahtumasta karanneelta. niin että kun on taistellut itsensä sopuun urheilurintsikoiden kanssa elämä on juostessa aika mukavaa..
Lähetä kommentti